K-vitamiini: lähteet, saantisuositus, puutoksen oireet ja milloin lisä on tarpeen

K-vitamiinin hyödyt: veren hyytyminen ja luusto

K-vitamiinin tärkein tehtävä liittyy veren hyytymiseen. Maksa tarvitsee sitä hyytymistekijöiden eli verenvuotoa tyrehdyttävien valkuaisaineiden muodostamiseen. Nimikin juontuu hyytymistä tarkoittavasta sanasta koagulaatio.

Luustossa K-vitamiinia tarvitaan osteokalsiinin toimintaan. Osteokalsiini on luuta muodostavien solujen tuottama proteiini. Lisäksi K-vitamiini säätelee kalsiumia sitovien proteiinien muodostusta useissa kudoksissa.

EU:ssa K-vitamiinille on hyväksytty kaksi terveysväitettä: se edistää veren normaalia hyytymistä ja luiden pysymistä normaaleina. Samat lauseet toistuvat tuotteiden markkinointiteksteissä. Ne kuvaavat ravintoaineen tehtävää, eivät todistetta siitä, että lisä parantaisi luustoa ihmisellä, joka saa jo riittävästi ruoasta.

Entä K-vitamiini ja veritulppa? Hyväksytty väite koskee hyytymisen normaalia toimintaa. Käyttämämme lähteet eivät käsittele veritulppariskiä suoraan. Jos sinulla on ollut veritulppa tai käytät sen estoon lääkettä, kysy lisästä lääkäriltä.

K2-vitamiinin muista hyödyistä on esitetty havaintotutkimuksia, esimerkiksi korkean saannin yhteydestä sydänterveyteen. Hyväksytyt väitteet eivät kuitenkaan koske niitä.

K-vitamiinin lähteet: mistä saa K1- ja K2-vitamiinia

K1 ja K2 ovat saman vitamiinin eri muotoja. Käytännön ero on ennen kaikkea lähteissä: kasviksista saa pääosin K1-vitamiinia, K2-vitamiinia taas fermentoiduista ja eläinperäisistä ruoista. Suoliston bakteerit tuottavat myös jonkin verran K-vitamiinia.

Yhden lähteen ravintotaulukon mukaan esimerkiksi tuore persilja, keitetty pinaatti ja keitetty lehtikaali sisältävät sadassa grammassa satoja mikrogrammoja K-vitamiinia. Tarkat pitoisuudet vaihtelevat ruoan ja valmistustavan mukaan.

• K1-vitamiini (fyllokinoni): tummanvihreät lehtivihannekset ja kaalit, kuten lehtikaali, pinaatti, ruusukaali ja parsakaali, sekä persilja ja kasviöljyt, erityisesti soija- ja rypsiöljy.
• K2-vitamiini (menakinonit, esimerkiksi MK-4 ja MK-7): japanilainen natto eli fermentoitu soijapapu, juustot, munankeltuainen ja maksa.
• Imeytyminen: K-vitamiini on rasvaliukoinen, joten se imeytyy parhaiten rasvaa sisältävän aterian yhteydessä.
• Lisäravinteet: kaikissa tarkistamissamme K2-kapseleissa vitamiini on menakinoni-7-muodossa (MK-7).

K-vitamiinin saantisuositus ja puutoksen oireet

K-vitamiinin saantisuositus on naisille 65 ja miehille 75 mikrogrammaa (µg) vuorokaudessa. K2-vitamiinille ei aineistossamme ole omaa suositusta, vaan luku koskee K-vitamiinia kokonaisuutena.

K-vitamiinin puutos on terveellä aikuisella harvinainen, ja pelkkä ruokavalio aiheuttaa sen harvoin. Todennäköisempi syy on jokin sairaus tai lääkitys, kuten edellä luetellut riskitekijät. Elimistön varastot hupenevat kuitenkin nopeasti, jos saanti loppuu.

Puutos näkyy ensin hyytymisessä: veri hyytyy hitaammin, mustelmia tulee helposti ja verenvuotoja esiintyy. Vuodot voivat johtaa anemiaan eli vähäverisyyteen, ja pitkään jatkunut puutos voi liittyä luukatoon.

Lääkäri toteaa puutoksen verikokeella ja määrää tarvittaessa K-vitamiinivalmisteen. Vastasyntyneet ovat oma riskiryhmänsä, ja heidän K-vitamiinistaan huolehtii terveydenhuolto.